Yhden kuvan tarina

.

Rakkaus on ennen kaikkea

ihmisen lahja toiselle

.
Nykyään siskoni tyttären poika (Rainer) asuu Suomessa jo vuosia, avioitui siellä ja heidän perheessä on kaksi lasta.
.

Kuvassa Rainer perheineen

(Kuva: yksityinen arkisto)

.
Kiinnostavaa on se, että kyse on rotujen välistä avioliitoa. Tämä on normaalia, koska nykyään meidän elinympäristö muuttuu maailmanlaajuiseksi voimakkaasti.
.
Rainerin perhe kotikielensä on suomi, mutta lapset puhuvat vapaasti myös viroa. He käyvät usein Virossa, Rainerin kotikaupungissa Võrussa, koska sielä asuu heidän isoäitinsä (Endla).
.
Rainerin vaimon sukulaisia asuu myös Pariisissa ja muuallakin. Tulevaisuudessa Rainerin lapsilla on paljon mielenkiintoista, mitä tutkia sugujuurten kautta.
.

Vambola Raudsepp

.

Antslan kunnan Pickien sukulaisia Suomessa

.
Älä täytä elämääsi pelkillä vuosilla,

täytä vuodet elämällä

.
Isoisäni veli Peeter Pikk (Pick) meni Suomeen, Tampereen 19 luvun alussa, avioitu sielä ja heillä oli viisi lasta.

Peeter Pikk (Pick) keskellä

(Kuva: yksityinen arkisto)

.
Niin siellä se sukupuu kasvoi ja nyt asuvat Suomessa jo neljännen polven jälkeläisiä.
.

Peeterin lapset (n 1950-luvulla)

(Kuva: yksityinen arkisto)

.

Valitettavasti he ovat menettäneet yhteydet Viroon, vaikka vielä muistavat, että heidän isoisä (Märt Pikk) oli peräisin Antslan kunnasta.
.

Nevostoliitossa sen asukkaiden kontaktit ulkomaalaisten kanssa pidettiin todella rikokseksi. Sodan jälkeen, 1940-luvulla äitini halusi saada ilmoituksen Suomesta, kuinka siellä setänsä ja hänen lapsensa selviytyy, mutta ei koskaan edennyt lähetetyt kirjeet perille Suomeen.

.

Vuona 1989 sain itse tilaisuuden vierailla Suomessa asuvia sukulaisia ja sen jälkeen myös kertoa äidilleen niiden elämästä. Äitini pahoitteli, että ollutkaan mahdollisuutta ei koskaan elämässään nähdä setä ja hänen lapsiaan. Äitini kuoli vuonna 1993.

.

Tällä hetkellä on useida minun sukulaisia Suomessa, jotkut ovat siellä avioitunut ja menetämässä yhteyksiä Viroon. Olisi kiva ne sukupuun haarat uudelleen havaita, tehdä keskenään tutuiksi. Sen takia haluaisin, että ne voisivat liityä meidän tekemien tutkimusten Genissä.

.

Vambola Raudsepp

.

.

Lyhyt CV suomeksi

.

Vambola Raudsepp (2010)

(Kuva: yksityinen arkisto)
.

Kielikursseillä (1986, oikeasta toinen Vambola Raudsepp)
 (Kuva: yksityinen arkisto)
.

Vambola Raudsepp (syntynyt Virossa Võrun maakunnassa 24.05. 1941). Valmistui Tallinnan Polyteknisen Instituutin taloustieteiden alalla (1966), sittemmin työskennellyt yrityksessä rahoitus-ja kirjanpidon alalla (Valgassa). Myöhemmin työskennellyt Tarton yliopistossa vuosina 1968 - 2006; taloustieteiden tohtori (1983), professori (1984). Tutkimusaloja: taloushallinto ja investoinnit (julkaissut: noin 80 julkaisun venäjän, englannin, suomen ja viron kielillä). Käynyt ulkomaisissa yliopistoissa kuin kutsuttu luenoitsija, mutta myös itsensä täydentämässä (USA, Venäjä, Suomi, Turkmenistan, Latvia, Liettua ym.). Vuodesta 2006 lähtien emeritusprofessori.

Muistikuvia menneisyydestä (2013)

.

Jõulumõtisklus aastal 2010

.

... kui Ilu kaudu viivuks imetlend me Tõde.

Marie Under

.

Vaade Kooraste Suurjärvele (2010)

(Foto: erakogust)

.

Ja juba lahkubki aasta 2010. Oli meeldejäävaid sündmusi, uusi tulemise, aga ka kurbi lahkumisi. Aastalõpu Jõulumüsteerium lisab meisse justkui täiendava annuse vaimsust, mõtlemise haaret, mis sisaldab nö kosmilist - igavikulist mõõdet. Rahvast tulvil kirikud, küünlatuledes kalmistud ja värvilistes tuledes jõulukuused sisendavad pidulikkust, usku, et vaatamata argihallusele, ruttamistele ja kiiretele muutustele on midagi ajatut, jäädavat. On läbi ilu nähtav suur Tõde.

.

Viidatud luuletuse alguses kirjutab Marie Under: "Üksteisest pimesi me mööda käime, / on kõigil ümber pingul´tõmmat kest." Samas mitmete sugujuurte kaudu oleme me, eestlased nii tihedalt üksteisega seotud ja peaksime ka üksteisest väga hoolima.

.

Märkame/toetame andekaid noori, sest kui on tulemas isiksused oma kõrgete eesmärkide ja tahtega, siis meid ümbritsev vaimne rikkus kasvab jätkuvalt. Vaatamata sellele, et aineline rikkus ühe inimese kohta võib eelolevatel aastatel isegi väheneda. Ka üldine keskkonna seisund võib halveneda, muret tekitavad järsud demograafilised muutused. Küll aga lahenevad kõik meie probleemid isiklikus elus ja ühiskonnas kui elame usus, lootuses ja armastuses. Just nende jagamiseks kutsubki meid kirik Jõulu- ja vanaaasta õhtul.

.

Jõulukuul 2010, Koorastes

Vaeslaps maises ainelises maailmas

.

Jõuluaja mõnud lumeonnis (2010)

(Foto: erakogust)

.

Lapsele naeratamine paneb

teda uskuma, et maailm on hea

.

Korrutatud tõde: elame negatiivsest teabest küllastunud maailmas, kus valitseb vaimsuse defitsiit. Teisisõnu, pealesunnitud hüsteeriline infomüra hävitab vaimsuse ning samas muudab ennekõike lapse äraarvamatult südametuks, julmaks. Jutt väga noortest poistest-tüdrukutest, kes on alles oma koolitee alguses. Olen neid küsitlenud/jälginud ning jõudnud omapärasele järeldusele: lapsed protestivad üldsuses ja koolis valitseva vaimuvaesuse, armastuse ja hoolivuse puudumise vastu!

.

Huvitav on jälgida hetki, mil lapse elus/arengus toimub oluline pööre ja ta omal käel hakkab uurima/kasutama kirjasõna, raamatut. Ütleme näiteks, et selleks raamatuks saab olema aabits. Kas usute: laps peab oma esimesi õpiraamatuid teabetühisteks, nunnu-nännudeks? Muidugi nüüd ütlete, et taas üks autist aga paraku mitte!

.

Olen kõnetanud 6-7 aastast last kui Kõiksuse/Universumi imet, kes elab meie seas keset suurt armastust ja hoolivust. Et Kõiksuses on kõik, millest johtub selle täiuslikkus ning täiuslikkus valitseb ka väikeses tüdrukus-poisis enestes, inimestevahelistes suhetes. Ja inimlapse imeline rahu planeedil Maa avaneb läbi armastuse, läbi kooskõlajõu/-energia meie maise ajalise hetke/elu ja ajatu/igavese Universumi vahel.

.

Tahan juttu lõpetada, kuid siis löövad lapse silmad hetkeks särama, samas jääb ta sügavalt mõtlema, ikka anudes: räägi veel. Räägi meie Maast, selle kohast Päikesesüsteemis, räägi korrastatud Universumist, sellest johtuvatest jõududest, mis meid valitsevad/juhivad. Tulevad lõputud küsimused: kes ja kus on minu vanavanavanemad, kel samuti pimedatel öötundidel pilk oli pööratud Linnutee poole? Kas meie ja nende ürgkodu ongi seal?

.

Aeg kiirustab, jutt jääb pooleli. Laps tõstab lauanaurgale õpikud/vihikud, mis kõik on nii tähtsad, kuid tõeliselt tähtsatele küsimustele sealt vastust ei leia. Kas laps mõistab, et ta oli juba aastasadu tagasi olemas oma esivanemates ja siis kui armastus/hoolivus jõudis temani, sündiski ta siia ilma? Aga kas me oskame seda õpetada? Või on parem kodus-koolis mittemidagi teha? Järeldus: kui hoolivust/armastust ei õpetata/õpita, siis teda polegi olemas. Tulemus: vaimsuse vaegus kasvab üle arengupeetuseks, trotsiks, vihaks kõige ja kõigi, isegi enda vastu. Samas me tahame, et meie laps leiaks oma õnneliku/südamerahus elutee selles tema jaoks nii maiseks surutud ainelises maailmas. Oleme optimistid: sageli vaeslaps leiabki oma õnnetee.

.

Vambola Raudsepp

.

.